Kyynel -radio
.
Talvisodan aikana 30.11.1939-13.3.1940 partiotiedustelu oli lähes yksinomaan 1-3 vuorokauden kestoista rajatiedustelua maksimissaan 10-15 km päähän valtakunnan rajasta. Talvisodan aikana ehti tiettävästi vain yksi kaukopartio olla tuolloin vielä varsin painavan (noin 15 kg) radiolähettimensä kanssa vihollisen selustassa.
Ensimmäinen (kaukopartio)radistikurssi pidettiin kuitenkin jo 1.11.1939-15.1.1940. Kurssi alkoi Tuusulassa suojeluskuntajärjestön päällystökoulussa (sittemmin Puolustusvoimien Taistelukoulu) ja siirtyi pian Tuomalan koululle. Ohjelmassa oli sähkötystä, salakirjoitusta, kalustonkäyttöä ja partiotaitoja. Toinen radistikurssi oli heti talvisodan päätyttyä 13.3.-15.4.1940.
Kun Radiotiedustelukeskus siirrtyi vuonna 1940 Tuusulaan, niin se otti käyttöönsä Näkövammaisten Loma ry:n Onnelan lisäksi Ignatiuksen huvilan, Lotta Svärd -järjestön Syvärannan kurssikeskuksen (nyk. Lottamuseo) ja Vartiovaaran huvilan.
Kyynel-radion suunnittelu ja rakentaminen alkoi maaliskuussa 1940 Ignatiuksen huvilassa Tuusulanjärven rannalla. Ryhmän jäsenet olivat pääosin radioamatööreja, jotka tunsivat radio- ja antennitekniikkaa ja olivat tottuneet heikkojen radiosignaalien vastaanottamiseen erilaisissa olosuhteissa. Aluksi Kyynel oli vain CW-lähetin. Kun kytkentä oli lopulta saatu toimivaksi, suoritettiin ensimmäinen koelähetys 28.6.1940. Kesäillassa signaali kuului komeasti yli Tuusulanjärven. Reino Hallamaa kuitenkin kielsi koelähettämiset, koska pelkäsi niiden kuuluvan asiattomien korviin ja paljastavan salaisen kehityshankkeen.
Ryhmän työskentely Ignatiuksen huvilassa oli varsin salattua. Työ aloitettiin käymällä täisaunassa, muistelee ryhmän jäsen. Sitten tutkittiin tarkkaan niin Hallamaan koffer-radiota kuin venäläistä Omegaa sekä jotain amerikkalaista laitetta. Talo oli tiukasti vartioitu, ja ruoka, tarvikkeet ja työkalutkin tuotiin vartiomiehen valvoessa talon portaille, josta sisällä oleva ryhmä sen nouti. Ryhmä oli oli koko työn ajan eristettynä huvilaan, josta ei ollut lupa poistua. Yrjö Ignatius, siihen aikaan nuori poika, muistelee, että olohuoneen keskellä oli sijainnut suuri pyöreä pöytä, jonka ympärillä ryhmä ilmeisesti teki työtänsä, koska aivan uuteen lattiaan pöydän ympärille oli kulunut vuoden mittaan melkoinen kavioura, kun huvila välirauhan loppupuolella palautettiin omistajien käyttöön.
Ensimmäinen kymmenen kappaleen 0-sarja Kyyneleitä valmistui syyskuussa samana vuonna. Kyyneleestä tuli pienikokoinen ja partiokäytössä se osoittautui tehokkaaksi, kenttäkelpoiseksi ja varmatoimiseksi. Liioittelematta voidaan sanoa, että Kyynel mullisti kaukopartiotiedustelutoiminnan.
Päämajan Radiopataljoonan Varikkokomppaniassa, jossa työskenteli tuolloin kaikkiaan 16 radioamatööriä muun erikoiskoulutetun henkilöstön lisäksi, jatkokehitettiin kyynel-partioradion piiri- ja rakenneratkaisut jotta sarjavalmistus saatiin käyntiin.
Kun ensimmäisissä Kyynel-versioissa oli vain lähetin, niin viestit (=kuittaukset ja toimintaohjeet) kotitukikohdasta kaukopartiolle toimitettiin tuolloin ns. piiloviesteinä Yleisradion Lahden pitkäaaltoaseman lähetyksissä, joita kuunneltiin ko. tarkoitusta varten kehitetyllä Töpö-yleisradiovastaanottimella. Myöhemmissä Kyynel-versioissa oli myös vastaanotin, ensin erillinen ja myöhemmin integroitu.
Kehitystyössä mukana ollut Holger Jalander, OH2NX summasi vuonna 1995 Radio Hamin haastattelussa: "Kyynelradio ei ollut keksintö, vaan ennen kaikkea onnistunut konstruktio, jossa kaikki osatekijät osuivat kohdalleen. Sen voima piili antennissa, mitä seikkaa suuri yleisö varsin ymmärrettävästi ei tahdo oivaltaa".
Kannettavat ja yksinkertaiset Kyynelradiot olivat kaukopartiomiesten elinehto, kiteytti aikanaan Mannerheimristin ritari Paavo Suoranta. Ne mahdollistivat useampien viikkojen pituiset tiedusteluretket ja havaintojen lähes reaaliaikaisen välityksen kotitukikohtaan.
Lähteinä on käytetty alla olevia. Tietojen ollessa ristiriitaisia on nojauduttu siihen tietoon, joka on saatu useammasta lähteestä ja/tai sopii parhaiten yhteen muun olemassa olevan tiedon kanssa:
1.
Antero Tanninen, OH1WK, esitelmä "Kyynel-radion kehittäminen", 2.6.2007
Askainen; löytyy YouTube'sta.
2. Antero Tanninen, OH1WK: "Kyyneleen
lyhyt kehityshistoria"; http://www.oh1kw.fi/Kyyneleen_lyhyt_kh.html
3.
Matti Wihuri, OH2OH, esitelmä (osat 1- 5) "Kaukopartioradio Kyynel",
Pauligin huvilassa noin v. 1980, löytyy YouTube'sta.
4. Johanna
Parikka Altenstedt: "Suuri suomalainen vakoilutarina"
5. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kyynel_(radio)
6.
Onnela.com nettisivujen historiatiedot
7. OH3AC.fi nettisivujen Stella
Polaris 70 v. -materiaali
8. Yrjö Ignatius
Kyynel-radio varusteineen
kuva: fi.wikipedia.org -- Sotamuseo
"Kadonneiden Kyynelten metsästys"
(Radioamatööri 7/2019)
